Safari

 MAMBO!

Tässä postauksessa en paljon laita tekstiä, enemminkin kuvia, koska ne kertovat enemmän kuin sanat. Olimme siis safarilla kaksi päivää ja yhden yön. Olimme ensin savannilla ja sitten yövyimme jonkin kukkulan päällä ja sieltä aamulla laskeuduimme viidakko safarille.

Ei oikein tiennyt mitä olisi odottanut reissulta ja kun on ollut täällä on ollut niin vähän aikaa, ettei tajua vielä että on edes täällä.

Nähtiin juurikin niitä eläimiä mitä avara luonto on meille näyttänyt.

Eniten pääsi näkemään seeproja ja knuita. Nämä lajit kulkivat aika paljon yhdessä ja isoissa laumoissa. Leijonia näimme kolme. Yhden nuoren uroksen ja kaksi naarasta. Yksi naaras oli juuri saanut metsästettyä itselleen ruokaa ja katsottiin kun se söi. Toinen nähtiin ihan auton vieressä. Lepposen oloisia otuksia autosta katsottaessa.

Savannilla kirahvit olivat selkeästi pienempiä, kuin viidakko alueella.

Norsuja oli myös paljon ja viidakossa niitä oli paljon niin, että päästiin ihan lähelle. Uros norsut olivat isoja ja oleilivat yksin ja naaraat kulkivat laumoissa.

Täällä kaikki on niin ihmeellistä ja erilaista kuin Suomessa. Ja vielä ei kyllä tajua, että on edes täällä. Tuntuu vähän unenomaiselta kaikki. 

Naarasleijona ohitti meidät aivan meidän auton vierestä ja käveli pois.

Ensimmäisiä näkymiä safarilta. Seeprat juomassa ja apinat sukimassa toisiaan.

Seeprat eivät häiriintyneet meidän läsnäolosta. Näimme raitapaitoja paljon safarin aikana.

Norsun pääkallo.

Paviaaneja saimme nähdä paljon. Hauskoja otuksia ja haisevia.

Norsujaa!

Pääsimme aivan lähelle norsuja.

 Kävimme maasasi heimon luona vierailemassa. Tuntui kyllä, että kaikki oli tekemällä tehtyä, sillä he pitivät niin sujuvia myyntipuheita ja minäkin menin ostamaan todella kalliilla pari hassua tavaraa. Savi/kakkamajat olivat juuri niin kamalia kuin oletinkin. "Sängyt" missä he nukkuivat olivat kovat ja hyvä että metrin suuntaansa. He asuivat myös paikassa missä oli todella kuuma. Keskellä polttavaa hiekkaa ja auringon paahdetta. Maijukin poltti selkänsä.
Aluksi he esittivät meille tanssin ja laulun joka nauratti todella paljon. He pitivät hassuja ääniä ja tanssivat omituisesti. Tekivät vuorotellen korkeita hyppyjä tasajaloin ja pitivät omituisia ääniä. Mekin päästiin vähän hytkymään.

Yövyimme safarien välisen yön teltoissa kukkulalla. Illalla kuulimme, että tytöt olivat nähneet ison valkoisen hämähäkin ja lähdimme etsimään pimeässä hämähäkkejä Maijun kanssa. Meidän avuksi tuli mies, jonka kanssa sitten tökittiin lehti- ja kivikasoja otsalampun valossa. Emme löytäneet mitään, mutta etsinnät lopetettua löysimme kaksi skorpionia.  Mies joka oli töissä sielä kertoi vasta sen jälkeen, että meitä olisi voinut pistää käärme tai skorppari. Häntä oli joskus pistäny skorpioni ja hän oli puoliksi halvaantunut joskus.
Tämän jälkeen hipsimme vähän peloissamme telttaan nukkumaan. Minä sain nukuttua yön todella hyvin, mutta Maiju sanoi, että oli ollut hieman viileää ja levotonta ja oli nähnyt omituisia unia.

Teltat missä yövyimme.

Palasimme kotiin väsyneinä ja ruoan syötyämme ja suihkussa käytyämme päätettiin mennä suoraan nukkumaan. 

Vielä ei ole työpaikalta mitään kerrottavaa, sillä emme ole päässeet vielä käymään sielä. Nyt on ollut presidentin vaalit, eikä ole turvallista liikku kaupungilla lähipäivinä. Lisäillään siis blogitekstiä sitä mukaa kun netti toimii ja on aikaa.

Minna

Perjantai

Meillä on ollut usean päivän netti pois ja kaikilla on mennyt hermot siihen ettei saa tehtyä koulutehtäviä ja me Maijun kanssa ei olla saatu tehtyä blogia, eikä julkastua kuvia nettiin. Eli viikko on mennyt niinsanotusti pimennossa, eikä kukaan tiedä kotona miten täällä menee. Mutta täällä menee ihan hyvin, jos ei koti-ikävää ja pieniä vatsanvääntöjä lasketa....

Käytiin perjantaina Raun päiväkodilla katsomassa lapsia ja mua itketti ennenkuin päästiin edes sisälle. Ne lapset oli niin ihania. Kaikista eniten hämmästtytti, että he osasivat niin paljon Suomalaisia lauluja. Mutta siitä huomasi, että heidän luonaan käy paljon Suomalaisia ja he saavat paljon avustuksia ja huomiota. Heillä on muihin päiväkoteihin nähden todella hyvät olot, vaikka suomalaisen silmiin kaikki saattaa näyttää kamalan köyhältä ja pahalta.

Perjantaina poikkesimme myös lasten vankilalle. Vankilassa ei ollut tällä hetkellä, kuin 8 poikaa/nuorta. He olivat suurimmaksi osaksi 16-17 vuotiaita, mutta oli siellä myös muutama nuorempikin. Oletin pahempaa, mutta olot heillä olikin paljon paremmat mitä ajatteli. Osa heistä asui kadulla ennen vankilaa ja vankilalla heillä on katto päänpäällä ja joka päivä ruoka. He kaikki olivat hyväkäytöksisiä ja iloisia.

Sieltä ei saanut ottaa kuvia missä esiintyy kukaan heistä tai ei saanut ottaa piirustuksista kuvia missä voi vahingossa esiintyä heidän nimensä, joten jätin kaikki kuvat sieltä ottamatta. Siellä oli koko ajan hieman paha olla ja ahdistunut olin koko päivän kun tuli niin paljon asioita ja juttuja lyhyessä ajassa ja kaikkea ei saa sisäistettyä ja ymmärrettyä niin nopeasti. En ole vielä tottunut tähän miesmäärään täällä ja siihen miten ihmiset tulevat lähelle ja juttelevat ventovieraalle. Itse aina säikähtää kun täällä joku tulee puhumaan, kun suomalaisessa kulttuurissa se ei ole tapana.

Vankilan jälkeen kävimme vielä kaupassa nakumatissa, isossa marketissa ja sieltä lähti viinitönkkä mukaan, että pystyisi raskaan päivän jälkeen vähän rentoutua.

Illalla rentouduttiinkin vähän paremmin eli laittauduimme ja lähdimme ulkoilma baariin. Meitä oli varmaan 13 henkeä ja mahdutettiin itsemme yhteen ja samaan taxiin. Täällä kun voi tehdä melkein mitä vaan liikenteessä ja se tuntuu todella hurjalta. 

Ulkoilmabaari oli kyllä todella kiva ja oli hassua, että pöytiä oli sielä täällä nurmikolla. Musiikki oli aikalailla samaa mitä Suomenkin baareissa. Muutamia paikallisia hittejäkin kuultiin. Maiju ei uskaltautunut tanssilattialle ja lähti aikaisemmin nukkumaan Leenan kanssa, koska meillä aamulla lähtö safarille. Minä itse olin kaiketi kolmeen asti aamulla tanssimassa ja oli kyllä raskas herätys aamulla. Olin hieman kiukkuinen, kun lähdettiin.

Juomat olivat halpoja  ja drinkit isoja. Puolen litran juoman sai muutamalla eurolla ja ne olivat tosi hyviä. Negatiivinen asia omasta mielestä on se, että jos menet tanssimaan on kaikki ympärillä ja haluavat tanssia ja täällä miehet ei halua tanssia niinkuin Suomessa. He haluavat todella iholle ja eivät ymmärrä kun sanoo ei kiitos. Pitää olla tosi töykeä, että menee perille ja mä olen vähän liian kiltti, että osaan sanoa tosi äkäisesti. Pakenin pitkin tanssilattiaa seuraavaan paikkaan aina kun joku tuli liian lähelle. Yksi heistä kertoi haluavansa olla mun poikaystävä ja saada paikan sydämestä. Kerroin, että minulla on mies Suomessa ja kaikkea, mutta hän vain yritti että minä voin olla sun mies täällä Tansaniassa. Kertoi, että on Tansanian parhaita golffareita ja voi opettaa minulle golffia ja muuta mukavaa. Pääsin kumminkin eroon hänestä, että vain törkeästi lähdin. Täällä ei vain ymmärretä ei sanaa. Saatiin kyyti baarilta pois hauskalla safari autolla ja  tytöt avasivat katon ja nauttivat illan viileästä tuulesta. Kotiin päästyä suoraan sänkyyn, että pari tuntia sai unta ennen lähtöä kohti luonnonpuistoa ja safaria.

Minna

Ekan viikon kuulumisia

Noniin vihdoin pääsen koneelle kirjottamaan vähän fiiliksiä täältä Tansaniasta.'

Alotan ihan linja-auto asemalta Suomesta. Jännittynyt olo oli ja kyllä itku herkässä kun sanoi heipat omalle miehelle. Meidän opettajallekkin kävi samoin. Tunteet oli pinnassa.

Linkkamatka tuntui tosi lyhyeltä ja oltiinkin jo lentokentällä. Kaikki on mulle niin outoa, kun en o ikinä lentänyt/matkustellut. Menin vain Maijun ja Leenan perässä pitkin lentokenttää ja ihmettelin asioita.

7:00 sitten kone lähti nousuun kohti Amsterdamia. Kyllä jännitti nousu mutta se maisema oli ensimmäistä kertaa lentävälle niin huikea, että en malttanut nukkua koko lennon aikana. Onse maailma vaan niin kaunis.

Amsterdamissa meinattiin innostua katselemaan kauppoja niin että melkein unohdettiin mennä koneeseen. Mutta päästiin koneeseen ja sit lähtikin pitempi lento kohti Kilimanjaron lentokenttää.

KML on kyllä hyvä lentoyhtiö. Kallis, mutta meistä huolehditaan. Oli tyynyt ja peitot ja kuulokkeet. Katselin matkalla monta hyvää elokuvaa ja yritin nukkua, mutta ei vaan saanut unta kuin pikku torkkuja. Leena ja Maiju saivat vähän paremmin unta, mutta itse sinnittelin hereillä n. 40 tuntia putkeen. Loppu lennosta oli pahempaa turbulenssia ja ihan säikähdin ja mahassa pyörähti, mutta muuten meni lennot todella rauhallisesti ja hyvin. 

Lentokoneesta, kun astui pihalle niin lämmin trooppinen seinä iski vastaan. Meinasi hieman olla tukala olo villasukissa ja nahkasaappaissa ja toppatakkia kannoin kainalossa.

Hiki virtas viisumi jonossa ja jouduimme vielä täyttämään ylimääräisiä lappuja ja olimme viimeisiä kentällä ja työntekijät näytti vähän hermostuneilta. Mekin oltiin jo ihan pinna kireällä ja meinas usko loppua. Onneksi loppu hyvin kaikki hyvin ja päästiin läpi ja saatiin matkalaukut ja Ray odottelikin meitä lentokentän ulkopuolella. Leena luuli kadottaneensa passin ja meinasi paniikki iskeä, mutta olikin laittanut sen parempaan talteen itse.

Täällä yleensä antaa tippiä auttajille ja huomasin, että ihmiset on ahneita ja huijaa. Eräs sanoi että saako lisää että antaa muillekkin ja minähän tyhmänä rehellisenä suomalaisena annoin muutaman setelin lisää mutta hän pistikin ne taskuunsa. Kaikki olivat käsi ojossa ja meinas iskeä paniikki ett nää vie mun kaikki rahat.

Ray lähti kuskaamaan meitä kohti Tanzania Volunteersin taloa. Matkalla ei oikein nähty mitään kun oli aivan pilkko pimeää. Liikenne on täällä toispuoleinen, kuin Suomessa ja pimeällä pidetään pitkiä päällä hyvin monesti ja se on todella inhottavaa. Tuntuu muutenkin, että ajetaan päin toisia kun ajetaan ns. väärää puolta tietä.

Koko matkan mielessä pyöri vähän, että miks mä lähdin tähän? Miksen mä ole kotona omassa sängyssä? Oli tosi haikea ja hieman surullinen fiilis.

Täällä hajut on niin erilaista, kuin Suomessa. Täällä poltetaan roskia joka paikassa ja haju on sen mukainen. Heinäsirkkojen äänet on myös tosi voimakkaat.

Ensimmäinen yö olikin ihan kamala, kun heinäsirkat siritti ja koirat huusi todella inhottavasti. En tiedä mitä ulkona tapahtuu mutta kuulosti samalta kun koiraa kidutettais tai sitä sattuu todella paljon. Ajatuksissa oli koko ajan, että on jäänyt auton alle tai joku hakkaa tai kivittää sitä. Ensimmäisen yön nukuinkin aika huonosti ja heräilin koirien ääniin vähän väliä.

Aamulla ei saanut nukuttua pitkään, kun aamun aikaisest töihin lähtijät tulivat keskustelemaan oven alle ja ei siinä enää sen jälkeen unta saa. 

Täälä ei tarvitse pitää herätyskelloa kyllä päällä, sillä muiden äänet herättää helposti ja itse kyllä herää automaattisesti jo ajoissa.

Aamulla oli hieman parempi fiilis, silti vähän ahdistunut olo, mutta eipä muu auta kun reipastua ja asennoitua päivän talon säännöt ja swahilin kielen orientaatioon.

Meille on täällä kolme päivää orientaatioita ja swahilin kielen opiskelua.

Meitä nauratti kauheesti, kun luimme Rayn kanssa sanoja ja ne kuulosti niin hassulta.

Kyllä tuntui, että eihän tästä tule yhtään mitään, mutta pikkuhiljaa alkaa olla toivoa, että kyllä me sittenkin pian jotain osataan ja muistetaan.

Tärkeimpinä kumminkin perus tervehdykset : ”Mambo! (hei! Mitä kuuluu?) ja vastaus siihen ”Poa” (hyvää kuuluu), sekä melkein samaa tarkoittavat ”vipi” ja ”safi”.

Täällä käytetään melkein aina samoja kysymyksiä ja vastauksia pareina. On hassua, että kun sanot vipi niin vastaus on yleensä aina safi tai mambo! Niin vastaus on Poa. Nämä on helppo oppia toisin kuin kellon ajat tai kolme tuolia tai kaksi puuta. Täällä on kielessä sääntöjä mitä on todella vaikea oppia ulkoa. Eikä näin pienessä ajassa voikaan oppia, joten turha ottaa siitä stressiä. 

Toisena päivänä päästiin kaupunkiin ja daladala (pakettiauto TÄYNNÄ väkeä) oli kyllä aikamoinen kokemus. Kaupungin meno oli vilkasta ja piti varoa autoja koko ajan. Ray käveli edellä ja kipiteltiin perässä sen näköisinä kuin peurat ajovaloissa. Kävellessä pitää koko ajan katsoa jalkoihin, ettei kompastu tai lyö jalkohaan johonkin tai ei tallaa kenenkään tavaroiden päälle. Myyjiä oli joka kadulla ja kalakuja oli aika pelottava. Tosi kapea kuja missä ihmiset myi kuivattuja sardiineja ja jotain muita kaloja. Kierrettiin kaupunkia ympäri ja päästiin vaihtamaan rahaa. Täällä raha on niin hassu ja setelit on jotain 10 000 seteleitä. Niitä sai aikamoisen pinkan ja meidän ohjaaja nauro et oho. Maijulla ja meillä loksahti myös leuat kun Maiju nosti rahaa automaatista ja sieltä pukkasi ulos monen sentin pinkka. 

Eipä sitä yleensä tuu nostettua 200 000 edestä rahaa.

Itseltä meni heti 121 000 shillinkiä, kun päästiin shoppailemaan ja nuo luvut tuntui todella suurilta. Kaupan hintataso oli samaa kuin Suomessa. Täältä löytyy halvempia, mutta käytiin tuossa samassa paikassa, missä rahaa saa vaihdettua, ettei tarvitse kävellä enempää kaupungin sekamelskassa. Miten siellä uskaltaa ilman opasta kävellä?!?!

Pakko kumminkin opetella tai töissä käyminen on vaikeaa.  Kaduilla ihmiset kauppasi tavaroita ja Leena saikin yhdestä kauppiaasta oikein maanvaivan. Yritti myydä rannekkeita ja  ei luovuttanut millään vaikka Leena hoki no thank you, i don't buy anything. Ei se kuunnellut yhtään vaan sitkeesti perässä pitkän matkan.

Kun päästiin kotiin niin olo oli kyllä helpottunut. Kun ei tiedä miten pitää käyttäytyä tai ei osaa vielä vastata ihmisille takaisin niin se stressaa paljon. Mutta talossa kaikki on sopeutuneet tähän elämään ja kulttuuriin helposti, joten uskon, että kyllä mekin kun vaan nyt vähän totutellaan. Ensi viikolla alkaa työ, niin kyllä sitten rupeaa enemmän käymään kaupungilla ja uskaltautuu kulkemaan ilman opasta daladaloilla.

Kolmas päivä on ollutkin vaan swahilin kieltä ja opeteltiin kellon aikoja. Täällä on aika tosi hassu. Kun meillä on kello 12 aamulla niin se on täällä kello 6 tai vaihtoehtoisesti jos kello on kolme päivällä niin se on täällä  9 päivällä. Ei ymmärrä miksi se on niin. Se on käänteinen versio meidän kellosta. Alkoi jo myös lukusanat onnistua ja vähän muistaa miten tervehditään ja vastataan mihinkin kysymykseen tai tervehdykseen.

Kaupassa ollan käyty ja on vaikea osata miettiä, kuinka paljon euroissa on nuo shillinki summat. Tuntuu että rahaa on kun roskaa ja sitä vaan tuhlaa, kun noita seteleitä on paljon!

Käytiin ostamassa jäsenyydet hotellille missä on kuntosali ja uima- allas. Käytiin sielä ottamassa aurinkoa ja uimassa. Oli tosi mukava käydä viileässä vedessä, kun aurinko porottaa suoraan yläpuolelta kuumasti siihen asti kunnes tulee pimeää.

Olo oli uimisen jälkeen raikas ja oli ihan mukava kävellä matka kotiin.

Hotellille mennessä vastaan tuli pari koululaista ja ne oli niin suloisia ja herttaisia. Ne tervehtivät iloisesti ja halus koskettaa meidän käsiä. Moni lapsista täällä osaa puhua englantia ja vielä aika selkeästi. Se on yllättänyt monta kertaa.

Pyykinpesu on täällä myös aika alkeellista, eli kaikki pestään käsin. Se on aika erilaista tällaiselle joka on tottunut tökkäämään pyykit vaan koneeseen ja pistämään päälle.

Perjantaina pääsemme kiertämään päiväkoteja ja näkemään lapsia mitä olen odottanut alusta lähtien. Viedään lapsille lahjoitus tavaraa ja pääsemme varmasti leikkimään heidän kanssaan. 

Viikonloppuna on tiedossa SAFARIII! Ollaan ootettu sitä kyllä todella paljon. Päästään vihdoin näkemään eläimiä ja ympäristöä.  Kirjotellaan safari reissusta sitten viikonlopun jälkeen, jos vaan täällä netti toimii. Sähköt katkeaa tiettynä aikana ja generaattori huutaa yöt että täällä on sähköä. Välillä generaattorikin simahtaa ja ollaan kokonaan ilman sähköä. Oon oppinut yöt pitämään korvalappuja ja kuuntelemaan  swahilinkielistä radioo, etten kuule sirkkoja ja koirien huutoa. Ei oo kyllä ollut enää uniongelmia vaan yöt nukun hyvin ja toivottavasti jatkossakin, aamut on niin aikaisia.

Ruoka täällä on aika kasvis painotteista ja riisiä paljon. Kaikki ruoat ovat yleensä olleet maittavia, mutta kanapizza sisälsi luun ja se että mulla on ennalta jo kanapelko niin ei auttanut kyllä asiaa.

Tähän mennessä ollaan ehditty syödä riisiä ja kasviskastiketta, tortillan tyylistä lättyä mihin   laitettiin sisälle jotain avokado sörsseliä ja se oli ihan hyvää. Erikoinen oli french fries omelet eli kanamunalätty missä oli ranskalaisia. Oltiin kaikki vähän ennakkoluuloisia, että apua mitä tää on, mutta kyllä oli ihan hyvää. Voi tehdä kotonakin!

Riisiä ja kanaa kiinalaiseen tapaan oli myös hyvää, kun lisäsi ketsuppia joukkoon.

Torstain ruoka oli kaikkien inhokki. Peruna tonnikala salaatti. Kaikki ottivat pienet annokset lautaselle ja vain harva sai syötyä. Ei ollut kyllä yhtään mitään lähellekään Suomen perunasalaattia tai tonnikalasalaattia. Itse en siis maistanut, mutta kukaan ei sitä kehunut tai innolla syönyt.

Aamupalat on ollu ihan hyviä ja hedelmät on plussaa. Tuoreita hedelmiä on joka ruoalla ja aamupaloilla tarjolla. Yleensä vesimelonia ja mangoa.

Aamupalaksi on ollut ihan mysliä ja vihanneksia, puuroa, kanamunalättyjä ja hedelmiä sekä kaikkien lempparia paahtoleipää. Kahvi on myös ihan hyvää täällä vaikka en kauhea kahvin ystävä olekaan. Täällä ei käytetä keitintä eli kahvi on tuota nopeasti liukenevaa.

Maha ei vielä ole mennyt kauhean sekaisin tai mitään muutenkaan pahaa tapahtunut. Pitää vain pitää sormet ristissä, ettei sairastu ennen viikonlopun safarireissua, ettei kokemus kärsi. Täällä talolla on moni sairastellut ja toivon ettei omalle kohdalle osuis.”koputtaa puuta”.

Toivottavasti tässä tuli kaikki oleellinen tältä ajalta mitä täällä on ehtinyt olemaan ja kokemaan, että siellä kotona saatte informaatioo kattavasti mitä täällä tapahtuu. 

Minna

Kohta lennetaan!

Kohta on sit aika nousta. Seuraavan kerran sitten joulukuussa Suomeen. 
Lahtiessa meinas itkuksi menna, mutta nyt jo jannitellaan kentalla nousua. 
Elamani ensimmainen lento ja voin kertoo et vahan tutajaa. 
Amsterdam kohteena ensin ja sielta kohti Tansaniaa.
Perille paastya vahan enemman lahdosta ja lennosta ja tunnelmia ensikosketuksesta Afrikkaan.

Kuuleisiin!

Minna