Viimeiset viikot

Taas kerran tämä postaus tulee vähän jäljessä. Nyt ollaan jo pari viikkoa sitten palattu Suomeen takaisin ja tän ja viime postauksen välissä on ehtiny tapahtua aika paljon :D.

Makoa

Pääsimme vierailemaan saksalaisen eläinlääkärin luona Makoa farmilla(Kilimanjaro Animal C.R.E.W.) Hinta reissulle oli joku 80 euroa per nenä, mutta omasta mielestäni se oli kyllä sen arvoista. Paikka oli täynä eläimiä, joita oli kaltoinkohdeltu tai yritetty metsästää. Mun sydän oli niin turta vierailun jälkeen. Olisin niin halunnut jäädä auttamaan sinne ja kohottaa paikan ilmetta ja eläinten oloja, jos mulla vaan olis rahaa. Eläimistä pidetään kyllä hyvää huolta yms. mutta kyllä alue pientä kohennusta olisi tarvinnut.

Aamusta lähdettiin tutustumaan pikkuisiin apinoihin. Ensimmäinen ei ollut ihan ystävällisimmästä päästä, koska se kuvitteli olevansa kaikkien äiti ja oltiin sille tunkeilijoita, eikä me oltais sen mielestä saatu mennä lähelle muita. Se repi mua hupparista tosi lujaa ja yllätyin, kuinka paljon voimaa niin pienellä otuksella voi olla. Sen jälkeen vähän arastelin muiden apinoiden kanssa, mutta muutaman tunnin jälkeen pelko oli poissa, vaikka Moo apina tykkäsi mua kovasti purra! Hahha!

Seurattiin useampi tunti apinoiden elämää ja heidän ihmisjohtajaansa. Oli kyllä sydäntä lämmittävää nähdä, kuinka ne olivatkaan ottaneet tästä ihmisestä itselleen johtajan ja turvan. Moo apina kovasti tykkäs olla ihmisten kanssa ja kiipeili meidän olkapäille ja syliin ja olis kovasti halunnut varastaa kuitin mun kännykän kuoren taskusta. Kun en antanu ni kiukkus, kuin pieni lapsi. Maiju oli aluksi vähän varautunut, mutta kyllä ehti rentoutua loppua kohden apinoiden seurassa, koska tajus, että ne ei tee pahaa. Ennen lounasta patikoitiin vielä käymään lepakkoluolalla. Siellä oli todela isoja lepakoita ja paikan haju oli sen mukainen. Ne piti pientä kirkumista koko ajan ja yö aikaan paikka on kyllä lepakko kammoiselle ihan painajainen. Kun lähdettiin kiipeämään pois, niin puusta metrin päähän meistä tippui maailman Kymmenen myrkyllisimmän käärmeen joukkoon kuuluva vihreä mamba.

Olinkin juuri ehtinyt miettiä, että pitäiskö laittaa huppari päälle, kun täällä viidakossa samoillaan.

 

 

Meille tarjottiin lounas ja lounaan jälkeen jatkettiin kiertelyä. Nähtiin monenlaisia afrikkalaisia eläimiä ja lintuja mitä meillä on Suomessakin, mutta ovat vahingoittuneet niin, etteivät enää pääse lentämään takas kotiin. Sihteeri lintu oli hupaisa tuttavuus ja oli mukava saada seurata miten se metsästää käärmettä. Nähtiin eläinten ruokinta ja sitten näin sydäntä särkevän iloisen saksanpaimenkoiran,joka oli halvaantunut lantiosta alaspäin. Saksalaiset hoitajat vei sitä sisälle niin, että lantion kohdalle laittoivat liinan. Koira alkoi pissaamaan kun pääsi liikkeelle ja mun sydän oli ihan rikki. Kun käytiin hakemassa lihaa muille eläimille niin mun oli pakko tervehtiä tuota ihmisrakasta koiraa. Se raahautu heti ovea kohti, kun tultiin sisälle ja mä silitin ja annoin suukkoja ja puhuin sille. En tiedä onko oikein pitää koira hengissä, kun se ei pääse toteuttamaan luontaisia viettejään, mutta kuulin, että se saa pyörätuolin ja se ehkä hieman helpotti, että koira ehkä pääsee itse liikkumaan pihalla. Tuntu tosi pahalta, että se koira joutuu olemaan siellä sisällä tunteja ihan yksin, että kukaan kiinnittää sen suurempaa huomiota. Se koira tarvis niin paljon rakkautta ja seuraa. Pihassa meitä iloisesti tervehti myös toinen narttu koira. Mä en meinannut kestää ollenkaan, kun nää tarinat on niin surullisia koirien kohdalla täällä. Ihmiset täällä ajattelee, ettei eläimeen satu. Ne tekee mitä kauheimpia asioita näille eläimille. Potkii kilpikonnia, kuin ne olis jalkapalloja, tappaa pöllöjä, koska uskoo, että ne tuo pahaa onnea, silpoo koiria vaan, koska ne ei jaksa niitä ja ajaa niiden päälle tahallaan. Kasvattaa apinoita laatikoissa missä niiden raajat jää ihan liian vajaa kasvuisiksi ja häntä kasvaa kippuraan, eikä ne pääse toteuttaan luontasia asioitaan, kuten puissa hyppelyä ja kiipeilyä. Täälä huomaa olevansa todellakin kehitysmaassa, melkein jokaisen asian kohdalla.

 

 

Tuo reissu eläinten luona oli raskas ja ihana ja surullinen, mutta kasvatti mua kyllä. Kyllä mä aloin itkemään, kun oltiin lähdössä ja tuo eläinlääkäri yritti mua lohduttaa kovasti ja kertoo, että tällasta tää täällä on ja sille ei voi oikein mitään. Mutta vaikka tää on kehitysmaa niin kyllä ihmsten pitäis tajuta, että kaikkia kohdellaan tasa-arvoisesti. Mutta täällä kaikilla on arvojärjestys. Miehet lyö naista, nainen lasta, lapsi eläintä, eikä sille voi mitään.

Raun päiväkodin joulujuhla

Tuona perjantaina meidän ei pitänyt mennä töihin kampaamoon, vaan päästiin auttamaan Raun päiväkodin joulujuhlaan. Oli ihana nähdä iloiset lapset, jotka lähti kaikkiin leikkeihin heti mukaan ja opettivat meille uusia leikkejä. Siellä ne afrikkalaiset lapset lauleskeli meille suomeksi kaikkia lasten lauluja ja se on niin sydäntä lämmittävää, miten koko sydämestään ne laulaa ja leikkii. Leikin jälkeen lasten sukulaiset tulivat ja lapset saivat afrikkalaista juhlaruokaa, pilauta ja ruokabanaania, vesimelonia ja kaalisalaattia. Me annettiin lapsille limsat ja ne oli niin onneessaan niiden pullojen kanssa. Mekin syötiin pilauta ja kaalisalaattia. Se kuulotettu kaali oli kyllä hyvää ja pilau on yksi ainoita ruokia mitä täällä syön melkein innolla. Ruoan jälkeen porukalla leikitettiin lapsia ja lapset sai käydä maalaamassa käden jäljet kankaalle muistoksi tuosta joulujuhlasta. Sitten alkoihin kaikkien lasten lempikohta, lahjojen jako. Kummit olivat lähettäneet kummilapsilleen lahjoja ja ne joilla ei ollut vielä kummia,saivat TVL:ltä lahjat. Lapset eivät kumminkaan avanneet paketteja vaan veivät ne vanhemmilleen. Pelottaa, että ne ei saa pitää omia lahjojaan vaan niiden äidit vie ja pitää ne itsellään. Täällä kun tuntuu, että kaikki on hieman itsekkäitä ja pienempiä syrjitään.

Loppupäivästä jaettiin lahjoituksena saatuja vaatteita, perheen äidille. Vaatepussit sisälsi vaatteita lapsille ja äidille.

Oltiin myös kerätty perheille sankoihin ruokatarpeita, maissia, papuja, sokeria, öljyä, saippuaa jne. Päivä oli raskas, mutta antoisa. Ihana auttaa ja olla iloksi.

Hot springs

Oltiin Minnan kanssa molemmat odotettu ihan alusta asti, että milloin me mennään hot springseille eli kuumille lähteille. Oltiin nähty jo aiemmin kuvia siitä paikasta ja odotettiin innolla sinne pääsyä.

Lähdettiin maanantai aamuna kahdeksan aikoihin kohti hot springsejä viiden muun ihmisen kanssa. Matka sinne oli vain noin 45km mutta ajomatka kesti n. 1,5h, koska tie sinne oli todella huonokuntoinen ja paikka paikoin sitä ei edes voi sanoa tieksi. Ajettiin siinä todella karussa maisemassa kun yhtäkkiä käännyttiin ja saavuttiin niin erilaiseen ympäristöön. Paikka oli todella upea, melkein kun oltaisiin tultu keskelle sademetsää. Mentiin melkein heti uimaan. Vesi oli todella sinistä, mutta se ei ollut niin lämmintä kun olisi voinut kuvitella muttei se kylmääkään ollut! Uitiin paljon ja sukelleltiin vedessä uimalasien ja snorkkeleiden kanssa. Yritettiin etsiä kilpikonnia vedestä, muttei löydetty yhtäkään. Minna innostui myös hyppimään paljon liaanilla mikä oli laitettu yhden puun oksaan. Välillä kävimme ottamassa aurinkoa ja syömässä meidän lunch boxit johon kuului leipää, kananmunaa, kanaa yms. Lähdettiin takaisin talolle päin neljän aikoihin väsyneinä, mutta onnellisina päivästä. Tällaiset päivät muistuttaa aina kuinka upea paikka tää oikeasti on ja antaa aina vähän piristystä tänne.

 

 

Työpaikka

Vaihdettiin kahdeksi viimeiseksi viikoksi meidän työpaikkaa, että jos saataisiin uudessa paikassa tehtyä enemmän kuin vanhassa.
Tämä meidän uusi paikka oli ihan eri luokkaa kuin se vanha. Siellä leikataan suurimmaksi osaksi miesten hiuksia ja myös värjätään, mutta välillä käy muutama naisasiakaskin. Leikkaussaksina käytetään ihan kunnon saksia ja muutenkin käytetään paljon enemmän nykyaikaisempia välineitä, esimerkiksi käytetään kappoja eikä vain pyyhkeitä asiakkaan suojaamiseen.

Päästiin sielä tekemään kyllä tekemään enemmän kuin vanhassa paikassa. Leikattiin ja värjätiin muutamien asiakkaiden hiuksia. Välillä oli sielläkin päiviä jolloin me istuimme vain suurimmaksi osaksi ja välissä pesty muutamat hiukset, mutta se kuuluu tänne.

Parturin omistaja leikkaa itse vain länsimaalaisia asiakkaita, joten me ei olla päästy paikallisille tekemään muuta kuin pesuja ja seuraamaan muiden työntekijöiden työskentelyä.
Päivät tuolla uudessa paikassa meni paljon nopeammin kuin edellisessä, kun jotain pystyi edes tekemään.

SIM lahjoitti meille täältä Suomesst joitain työvälineitä, shampoita ja hoitoaineita, joita sitten saimme viedä lahjoitettavaksi kampaamoihin. Täällä oltiin todella iloisia lahjoituksista.

Viimeinen viikko meni kyllä tosi nopeesti. Ostettiin viimeiset tuliaiset ja nautittiin vaan viimeisistä päivistä. Mä en oikein missään välissä tajunnu, että kohta me oikeesti lähetään.

Viimeisenä päivänä käytiin vikaa kertaa keskustassa ja ottamassa viimeisen kerran aurinkoa altaalla ennen Suomeen lähtöä. En sillon vieläkään tajunnu kunnolla et me lähetään kun pakattiin meijän tavaroita, oli vaan semmonen fiilis et kyl me tänne palataan vielä.

Kun hyvästeltiin talolla vielä olevat ihmiset ja lähettiin ajamaan autolla ulos meijän talon porteista ja ajettiin meidän kotikatua niin silloin sen tajusi et me ei tulla enään koskaan tänne ja tää oli nyt tässä.

 

Me päästiin lentokentällä aika nopeesti ja helposti kaikista turvatarkastuksista läpi ilman mitään ongelmia ja sit vaan odotettiin lentokoneen lähtöä. Meijän lento oli tällä kertaa pari tuntia pidempi kuin viimeksi kun kierrettiin Dar es Salaamin kautta. Saatiin molemmat nukuttua melkein koko lennon ajan, joten tämä lento meni paljon nopeammin kuin se edellinen.

 

 

Nyt ollaan oltu jo muutama viikko Suomessa ja nyt on jo vähän tottunut tähän kylmyyteen ja pimeyteen. Kyl se sillon ekana päivänä tuntu tosi oudolta kun kello ei ollu vielä edes neljää ja oli jo pimee!:D

Kaikki Suomessa on nyt kysynyt melkein heti, että millasta oli ja oliko kivaa. On jotenkin tosi vaikea vastata kellekkään kun toi kokemus oli semmonen mitä kukaan ei voi tajuta vaikka miten selittäisi. Oli rankempia aikoja kun olisi halunnut lähtee vaan kotiin ja mietti et miks on lähteny sinne mut sitten oli myös paljon niitä hyviä hetkiä millon nautti sielä olosta todella paljon. En kadu mun lähtöö ollenkaan, oli se kyllä semmonen kokemus mitä ei voi muulloin saada!

-Maiju & Minna

Talopostaus!

Nyt ei paljon tekstiä laiteta, vaan ihan kuvia meidän talosta :)




Meidän huone, jossa on vielä tämän viikon kaksi muuta meidän lisäksi.

Ruokailuhuone

Olohuone

Veranta

Toimisto

Pyykinpesupaikka

Sauna, jota me ei olla vielä ehditty kokeilemaan.

Punda-aasi



Brown
 

Maiju & Minna 

Hello!

Nämä blogikirjoitukset tulee vähän ”africantime” tyylillä eli aina vähän viiveellä.

Maiju kertoikin viime postauksessa meidän töiden alusta. Ollaan siis päästy aloittamaan työt ja pieni shokki on iskenyt sen kanssa, että kuinka paljon me täällä ollaan jääty jälkeen kaikesta ja miten meillä aika kuluu tuolla työharjoittelussa. Päivät suurimmaksi osaksi koostuu istuskelemisesta ja puhelimien näpräämisestä sekä meillä että ihan muilla työntekijöillä. Osa torkahtelee välillä sohvalle ja muut katsoo tv: tä tai muuten vaan juttelee rauhassa keskenään. Ja me yritetään väkisin keksiä tekemistä, että saataisiin tunnit jotenkin kulumaan. Aika täällä on tuntunut muutenkin pitkältä ja nuo työpäivät on hankaloittaneet asiaa vielä. Ei olla vielä päästy tekemään asiakkaita, ei ihan vielä kyllä haluakaan. Vasta kun kieltä ja termejä oppii ja oppii tuntemaan työtoverit paremmin. Yhteistä kieltä ei juuri ole vaan yritetään ymmärtää mitä ne meille swahiliksi puhuu. Yksi heistä tosiaan puhuu huonoa englantia, mutta monesti jää arvailujen varaan mitä hän yrittää sanoa.

Ollaan nyt kumminkin opittu lettejä ja hiusten ompelua päähän. Näimme yksi päivä kun mieskampaaja teki peruukkia yhdelle naiselle. Kelmua peruukkihuppu liimaa ja lyhyitä pidennyshiusnauhoja. Synteettisiä. Nää tyylit millä ne tekee on vähän niinkuin ”tee se itse” juttuja, mitä youtubesta vois itse opetella. Täällä myös myidään tekotukkaa joka kulmalla eli ihmiset vois niin helposti tehdä nuo kaikki itse, mutta täällä väki tulee kampaamoon. Tosin palvelut on todella halpoja verrattuna Suomen hintoihin, että melkein mä itsekin mieluusti menisin ottamaan jonkin hoidon ja rullauksen kampaamoon, jos hinta ois alle 5 euroa.

Ihmiset on kaiken kaikkiaan mukavia, mutta on se kieltämättä vähän häiritsevää, kun he puhuvat keskenään swahilia ja naureskelee ja nauraa meille, eikä sitten tulkkaa mitenkään mitä ne puhuu. Eli me Maijun kanssa puhutaan aikalailla keskenään suomea ja he swahilia ja sitten, jos jotain opetellaan niin me yritetään tarkasti katsoa mitä ne tekee ja toistaa perässä.

Ehkä me jossain vaiheessa opitaan niiden kanssa toimimaan sujuvammin. Yksi heistä kyllä tykkää opettaa meitä vaikka koko ajan puhuukin swahilia meille opettaessaan, mutta näyttää mitä pitää tehdä. Se nainen on muutenkin mukava ja aina kun tullaan niin tervehtii kädestä pitäen meitä ja se tuntuu mukavalta.  

Tällä viikolla ei ole ollut asiakkaita juuri ollenkaan. Saldo torstai päivänä 4 asiakasta yhteensä. Aika hiljaista on ja  olin vähän kipeänäkin yhtenä päivänä enkä päässyt töihin. Torstaina mies tuli toisesta salongista yllättäen ja halusi laittaa mun ja Maijun hiukset. Oli kyllä hauska päivä mutta näiden tuntien kasaan saaminen on todella haastavaa kun mitään tekemistä ei ole. EI saada tehdä mitään korvaavia tehtäviä tai mitään että saataisiin tunteja kasaan täällä muullakin tavalla, kuin että kaivetaan napojamme kampaamon sohvalla ja katotaan telkkaria. Asioita pitäis varmaan kaunistella, mutta kyllä mä haluan kertoa mitä tää oikeesti on, enkä rakennella pilvilinnoja seuraaville tuleville. Paremmin suunniteltu harjoittelu ja enemmän materiaalia mukaan, jos vielä joku kampaaja tänne tahtoo!

Mutta nyt vapaa-aikaan eli siihen ei niin stressaavaan ja masentavaan.

Vietettiin talon kanssa Joken synttäreitä ja pidimme olympialaiset, jotka oli kyllä hauskat. Pääsin itse suunnistamaan sokkona ja tähtäämään tamponia pulloon. Ilta meni hyvin ja ihmiset oli iloisia. Tytöt oli vielä leiponu tosi hyvää piirakka meidän Jokelle kakuksi ja ilta päätty kyllä mukavasti. Lauantaina sitten vietettiinkin halloweenia. Täällä vähän eri tapaan, kuin Suomessa. Päivällä saatiin tanssiryhmältä kunnon african dance show ja päästiin itsekin estradille. Saatiin kunnon treeni ainakin vatsalihaksille. Tuli nimittäin sen verran naurettua. Illalla sitten tunnelmoitiin grillibileissä. Kaikki laittautui afrikka teeman mukaisesti, eli värikkäästi. Kynttilöitä jokapuolella ja nuotio tuomassa tunnelmaa. Kokki teki hyvää grilliruokaa ja juomana kahta erilaista sangriaa. Tanssimme myös paljon ja musiikki soi. Osa oli opetellut hieman rummutusta ja päästiinkin testaamaan nyt sitä koreografiaa mitä päivällä opeteltiin. Hauskaa oli ja tällaisia hetkiä tulee Suomessa varmasti ikävä. Ajateltiin suurin osa mennä aika aikaisin unille, koska seuraavana päivänä olisi tiedossa urheilua!

Eli toissa sunnuntaina päästiin siis patikoimaan viidakkoon ja näkemään kameleontteja ja erilaisia kasveja ja ihmisten elämäntapoja. Matkasimme kohti vesiputousta ja voin kertoa, että tunne oli kyllä sanoinkuvaamaton kun pääsi putouksen juurelle ja tunsi sen voiman ja tunsi vapautuvansa. Puhdisti stressiä ja masentunutta oloa kyllä kun pääsi uimaan raikkaassa vedessä ja ui putouksen alle ja tunsi pisarat selässä ja päässä. Ei tällaista pääse monesti kokemaan ja kyllähän tästä on nyt pakko nauttia ja nautinkin. Kotimatkalla käytiin maistamassa hieman paikallista banaaniviiniä, joka maistui vähän simalle ja oli ihan juotavaa,vaikka prosentteja olikin enemmän kuin pullon kyljessä luki.

Maisemat oli mahtavia ja fiilis oli kyllä hyvä reissun jälkeen.

tampoonia pulloon

grillijuhlaa

Tunnelmaa!

Kaunis, voimakas putous!

kameleontti!

Tätä hieman tujua bansku viiniä :D

Paikallinen baari täällä keskellä viidakkoa :D

Nyt edellisenä sunnuntaina päästiin taas käymään kaupungin ulkopuolella. Lähdettiin tyttöjen kanssa lake chalalle melomaan ja kyllä paikalle päästyä sai sanoa, että WAU!

Se järven veden väri ja ne maisemat olivat taas aivan mahtavat!

Vaikka melominen ei ollut ihan niin mun juttu, vaan kävi aikalailla hermoille niin kyllä mä nautin siellä olosta todella paljon. Pääsi uimaan ja nauttimaan mukavasta viileästä vedestä tässä kuumuudessa. Tosin pelkäsin hieman rapuja ja että saan jonkun ameeban elimistöön, mutta ehkä mä selvisin ilman niitä!

Sinne me melottiin. Toiselle puolelle rapakkoa.. Keniaan!

Lake Chalan näkymiä! Kaunista on!

Jos tää matka ois pelkkiä retkiä niin viihtyisin varmasti paremmin, mutta ensin työ ja sitten huvit!

Täällä on kyllä päässyt paino tippumaan, kun ruoka täällä ei ihan itselle maistu ja tulee liikuttua ja hikoiltua tosi paljon. Olen myös alkanut käymään salilla ja uimassa mikä auttaa henkiseen jaksamiseen täällä!

Ensi postauksessa voitaisiin kertoa ehkä vähän tästä meidän talosta :)

-Minna

Ensimmäiset työpäivät

Nyt on mennyt pari viikkoa täällä ja töihinkin ollaan vihdoin päästy. Meidän töihin meno viivästyi vähän täällä olevien presidentinvaalien takia, koska silloin ei ollut turvallista liikkua keskustassa.

Kampaamo missä ollaan harjoittelussa sijaitsee keskustassa ja siellä tehdään vain naisten hiuksia. Lettejä ja pidennyksiä täällä laitetaan paljon ja harvoilla on vain omat hiukset päässä.
Kampaamo vaikuttaa meidän silmissä aika alkeelliselta, eikä täällä ole kaikkia laitteita ja välineitä mitä Suomessa on. Esimerkiksi permanenttirullien tilalla täällä käytetään mehupillejä.

Ongelmana meillä on ollut, että kampaamossa työskentelevistä henkilöistä vain yksi puhuu englantia, eikä hänkään kovin hyvin ja muut eivät oikeastaan yhtään. Mutta onneksi meidän kanssa töissä on nyt aluksi ollut yksi talon työntekijä tulkkaamassa meitä.
Täällä tehdään paljon haudehoidon tapaisia käsittelyitä, mutta kun kysymme että mitä he tekevät tai mitä tuotetta he käyttävät niin meille vastataan vaan että kemikaalia, eikä saada mitään muuta vastausta.

Me ei olla päästy vielä tekemään paljoakaan. Ollaan yritetty opetella tekemään tiukkoja pikkulettejä, joihin tarvitsemme kyllä harjoitusta ja sitten vain seurailtu letitystä, lisäkkeiden laittoa ja muutenkin työskentelyä. Yhtenä päivänä aloimme tekemään Minna harjoituspäähän muodonmuutosta, kun aloimme ompelemaan siihen lisäkkeitä.

Täällä on tapana ettei ole kiire mihinkään ja sen huomaa töissäkin. Työntekijät vain istuskelevat sohvalla ja välillä ottavat pieniä torkkuja ja kun asiakas tulee sisään ei ole mitään kiirettä mennä palvelemaan häntä. Vähän on eri meininki kun Suomessa.

Maiju

Safari

 MAMBO!

Tässä postauksessa en paljon laita tekstiä, enemminkin kuvia, koska ne kertovat enemmän kuin sanat. Olimme siis safarilla kaksi päivää ja yhden yön. Olimme ensin savannilla ja sitten yövyimme jonkin kukkulan päällä ja sieltä aamulla laskeuduimme viidakko safarille.

Ei oikein tiennyt mitä olisi odottanut reissulta ja kun on ollut täällä on ollut niin vähän aikaa, ettei tajua vielä että on edes täällä.

Nähtiin juurikin niitä eläimiä mitä avara luonto on meille näyttänyt.

Eniten pääsi näkemään seeproja ja knuita. Nämä lajit kulkivat aika paljon yhdessä ja isoissa laumoissa. Leijonia näimme kolme. Yhden nuoren uroksen ja kaksi naarasta. Yksi naaras oli juuri saanut metsästettyä itselleen ruokaa ja katsottiin kun se söi. Toinen nähtiin ihan auton vieressä. Lepposen oloisia otuksia autosta katsottaessa.

Savannilla kirahvit olivat selkeästi pienempiä, kuin viidakko alueella.

Norsuja oli myös paljon ja viidakossa niitä oli paljon niin, että päästiin ihan lähelle. Uros norsut olivat isoja ja oleilivat yksin ja naaraat kulkivat laumoissa.

Täällä kaikki on niin ihmeellistä ja erilaista kuin Suomessa. Ja vielä ei kyllä tajua, että on edes täällä. Tuntuu vähän unenomaiselta kaikki. 

Naarasleijona ohitti meidät aivan meidän auton vierestä ja käveli pois.

Ensimmäisiä näkymiä safarilta. Seeprat juomassa ja apinat sukimassa toisiaan.

Seeprat eivät häiriintyneet meidän läsnäolosta. Näimme raitapaitoja paljon safarin aikana.

Norsun pääkallo.

Paviaaneja saimme nähdä paljon. Hauskoja otuksia ja haisevia.

Norsujaa!

Pääsimme aivan lähelle norsuja.

 Kävimme maasasi heimon luona vierailemassa. Tuntui kyllä, että kaikki oli tekemällä tehtyä, sillä he pitivät niin sujuvia myyntipuheita ja minäkin menin ostamaan todella kalliilla pari hassua tavaraa. Savi/kakkamajat olivat juuri niin kamalia kuin oletinkin. "Sängyt" missä he nukkuivat olivat kovat ja hyvä että metrin suuntaansa. He asuivat myös paikassa missä oli todella kuuma. Keskellä polttavaa hiekkaa ja auringon paahdetta. Maijukin poltti selkänsä.
Aluksi he esittivät meille tanssin ja laulun joka nauratti todella paljon. He pitivät hassuja ääniä ja tanssivat omituisesti. Tekivät vuorotellen korkeita hyppyjä tasajaloin ja pitivät omituisia ääniä. Mekin päästiin vähän hytkymään.

Yövyimme safarien välisen yön teltoissa kukkulalla. Illalla kuulimme, että tytöt olivat nähneet ison valkoisen hämähäkin ja lähdimme etsimään pimeässä hämähäkkejä Maijun kanssa. Meidän avuksi tuli mies, jonka kanssa sitten tökittiin lehti- ja kivikasoja otsalampun valossa. Emme löytäneet mitään, mutta etsinnät lopetettua löysimme kaksi skorpionia.  Mies joka oli töissä sielä kertoi vasta sen jälkeen, että meitä olisi voinut pistää käärme tai skorppari. Häntä oli joskus pistäny skorpioni ja hän oli puoliksi halvaantunut joskus.
Tämän jälkeen hipsimme vähän peloissamme telttaan nukkumaan. Minä sain nukuttua yön todella hyvin, mutta Maiju sanoi, että oli ollut hieman viileää ja levotonta ja oli nähnyt omituisia unia.

Teltat missä yövyimme.

Palasimme kotiin väsyneinä ja ruoan syötyämme ja suihkussa käytyämme päätettiin mennä suoraan nukkumaan. 

Vielä ei ole työpaikalta mitään kerrottavaa, sillä emme ole päässeet vielä käymään sielä. Nyt on ollut presidentin vaalit, eikä ole turvallista liikku kaupungilla lähipäivinä. Lisäillään siis blogitekstiä sitä mukaa kun netti toimii ja on aikaa.

Minna