Talopostaus!

Nyt ei paljon tekstiä laiteta, vaan ihan kuvia meidän talosta :)




Meidän huone, jossa on vielä tämän viikon kaksi muuta meidän lisäksi.

Ruokailuhuone

Olohuone

Veranta

Toimisto

Pyykinpesupaikka

Sauna, jota me ei olla vielä ehditty kokeilemaan.

Punda-aasi



Brown
 

Maiju & Minna 

Hello!

Nämä blogikirjoitukset tulee vähän ”africantime” tyylillä eli aina vähän viiveellä.

Maiju kertoikin viime postauksessa meidän töiden alusta. Ollaan siis päästy aloittamaan työt ja pieni shokki on iskenyt sen kanssa, että kuinka paljon me täällä ollaan jääty jälkeen kaikesta ja miten meillä aika kuluu tuolla työharjoittelussa. Päivät suurimmaksi osaksi koostuu istuskelemisesta ja puhelimien näpräämisestä sekä meillä että ihan muilla työntekijöillä. Osa torkahtelee välillä sohvalle ja muut katsoo tv: tä tai muuten vaan juttelee rauhassa keskenään. Ja me yritetään väkisin keksiä tekemistä, että saataisiin tunnit jotenkin kulumaan. Aika täällä on tuntunut muutenkin pitkältä ja nuo työpäivät on hankaloittaneet asiaa vielä. Ei olla vielä päästy tekemään asiakkaita, ei ihan vielä kyllä haluakaan. Vasta kun kieltä ja termejä oppii ja oppii tuntemaan työtoverit paremmin. Yhteistä kieltä ei juuri ole vaan yritetään ymmärtää mitä ne meille swahiliksi puhuu. Yksi heistä tosiaan puhuu huonoa englantia, mutta monesti jää arvailujen varaan mitä hän yrittää sanoa.

Ollaan nyt kumminkin opittu lettejä ja hiusten ompelua päähän. Näimme yksi päivä kun mieskampaaja teki peruukkia yhdelle naiselle. Kelmua peruukkihuppu liimaa ja lyhyitä pidennyshiusnauhoja. Synteettisiä. Nää tyylit millä ne tekee on vähän niinkuin ”tee se itse” juttuja, mitä youtubesta vois itse opetella. Täällä myös myidään tekotukkaa joka kulmalla eli ihmiset vois niin helposti tehdä nuo kaikki itse, mutta täällä väki tulee kampaamoon. Tosin palvelut on todella halpoja verrattuna Suomen hintoihin, että melkein mä itsekin mieluusti menisin ottamaan jonkin hoidon ja rullauksen kampaamoon, jos hinta ois alle 5 euroa.

Ihmiset on kaiken kaikkiaan mukavia, mutta on se kieltämättä vähän häiritsevää, kun he puhuvat keskenään swahilia ja naureskelee ja nauraa meille, eikä sitten tulkkaa mitenkään mitä ne puhuu. Eli me Maijun kanssa puhutaan aikalailla keskenään suomea ja he swahilia ja sitten, jos jotain opetellaan niin me yritetään tarkasti katsoa mitä ne tekee ja toistaa perässä.

Ehkä me jossain vaiheessa opitaan niiden kanssa toimimaan sujuvammin. Yksi heistä kyllä tykkää opettaa meitä vaikka koko ajan puhuukin swahilia meille opettaessaan, mutta näyttää mitä pitää tehdä. Se nainen on muutenkin mukava ja aina kun tullaan niin tervehtii kädestä pitäen meitä ja se tuntuu mukavalta.  

Tällä viikolla ei ole ollut asiakkaita juuri ollenkaan. Saldo torstai päivänä 4 asiakasta yhteensä. Aika hiljaista on ja  olin vähän kipeänäkin yhtenä päivänä enkä päässyt töihin. Torstaina mies tuli toisesta salongista yllättäen ja halusi laittaa mun ja Maijun hiukset. Oli kyllä hauska päivä mutta näiden tuntien kasaan saaminen on todella haastavaa kun mitään tekemistä ei ole. EI saada tehdä mitään korvaavia tehtäviä tai mitään että saataisiin tunteja kasaan täällä muullakin tavalla, kuin että kaivetaan napojamme kampaamon sohvalla ja katotaan telkkaria. Asioita pitäis varmaan kaunistella, mutta kyllä mä haluan kertoa mitä tää oikeesti on, enkä rakennella pilvilinnoja seuraaville tuleville. Paremmin suunniteltu harjoittelu ja enemmän materiaalia mukaan, jos vielä joku kampaaja tänne tahtoo!

Mutta nyt vapaa-aikaan eli siihen ei niin stressaavaan ja masentavaan.

Vietettiin talon kanssa Joken synttäreitä ja pidimme olympialaiset, jotka oli kyllä hauskat. Pääsin itse suunnistamaan sokkona ja tähtäämään tamponia pulloon. Ilta meni hyvin ja ihmiset oli iloisia. Tytöt oli vielä leiponu tosi hyvää piirakka meidän Jokelle kakuksi ja ilta päätty kyllä mukavasti. Lauantaina sitten vietettiinkin halloweenia. Täällä vähän eri tapaan, kuin Suomessa. Päivällä saatiin tanssiryhmältä kunnon african dance show ja päästiin itsekin estradille. Saatiin kunnon treeni ainakin vatsalihaksille. Tuli nimittäin sen verran naurettua. Illalla sitten tunnelmoitiin grillibileissä. Kaikki laittautui afrikka teeman mukaisesti, eli värikkäästi. Kynttilöitä jokapuolella ja nuotio tuomassa tunnelmaa. Kokki teki hyvää grilliruokaa ja juomana kahta erilaista sangriaa. Tanssimme myös paljon ja musiikki soi. Osa oli opetellut hieman rummutusta ja päästiinkin testaamaan nyt sitä koreografiaa mitä päivällä opeteltiin. Hauskaa oli ja tällaisia hetkiä tulee Suomessa varmasti ikävä. Ajateltiin suurin osa mennä aika aikaisin unille, koska seuraavana päivänä olisi tiedossa urheilua!

Eli toissa sunnuntaina päästiin siis patikoimaan viidakkoon ja näkemään kameleontteja ja erilaisia kasveja ja ihmisten elämäntapoja. Matkasimme kohti vesiputousta ja voin kertoa, että tunne oli kyllä sanoinkuvaamaton kun pääsi putouksen juurelle ja tunsi sen voiman ja tunsi vapautuvansa. Puhdisti stressiä ja masentunutta oloa kyllä kun pääsi uimaan raikkaassa vedessä ja ui putouksen alle ja tunsi pisarat selässä ja päässä. Ei tällaista pääse monesti kokemaan ja kyllähän tästä on nyt pakko nauttia ja nautinkin. Kotimatkalla käytiin maistamassa hieman paikallista banaaniviiniä, joka maistui vähän simalle ja oli ihan juotavaa,vaikka prosentteja olikin enemmän kuin pullon kyljessä luki.

Maisemat oli mahtavia ja fiilis oli kyllä hyvä reissun jälkeen.

tampoonia pulloon

grillijuhlaa

Tunnelmaa!

Kaunis, voimakas putous!

kameleontti!

Tätä hieman tujua bansku viiniä :D

Paikallinen baari täällä keskellä viidakkoa :D

Nyt edellisenä sunnuntaina päästiin taas käymään kaupungin ulkopuolella. Lähdettiin tyttöjen kanssa lake chalalle melomaan ja kyllä paikalle päästyä sai sanoa, että WAU!

Se järven veden väri ja ne maisemat olivat taas aivan mahtavat!

Vaikka melominen ei ollut ihan niin mun juttu, vaan kävi aikalailla hermoille niin kyllä mä nautin siellä olosta todella paljon. Pääsi uimaan ja nauttimaan mukavasta viileästä vedestä tässä kuumuudessa. Tosin pelkäsin hieman rapuja ja että saan jonkun ameeban elimistöön, mutta ehkä mä selvisin ilman niitä!

Sinne me melottiin. Toiselle puolelle rapakkoa.. Keniaan!

Lake Chalan näkymiä! Kaunista on!

Jos tää matka ois pelkkiä retkiä niin viihtyisin varmasti paremmin, mutta ensin työ ja sitten huvit!

Täällä on kyllä päässyt paino tippumaan, kun ruoka täällä ei ihan itselle maistu ja tulee liikuttua ja hikoiltua tosi paljon. Olen myös alkanut käymään salilla ja uimassa mikä auttaa henkiseen jaksamiseen täällä!

Ensi postauksessa voitaisiin kertoa ehkä vähän tästä meidän talosta :)

-Minna

Ensimmäiset työpäivät

Nyt on mennyt pari viikkoa täällä ja töihinkin ollaan vihdoin päästy. Meidän töihin meno viivästyi vähän täällä olevien presidentinvaalien takia, koska silloin ei ollut turvallista liikkua keskustassa.

Kampaamo missä ollaan harjoittelussa sijaitsee keskustassa ja siellä tehdään vain naisten hiuksia. Lettejä ja pidennyksiä täällä laitetaan paljon ja harvoilla on vain omat hiukset päässä.
Kampaamo vaikuttaa meidän silmissä aika alkeelliselta, eikä täällä ole kaikkia laitteita ja välineitä mitä Suomessa on. Esimerkiksi permanenttirullien tilalla täällä käytetään mehupillejä.

Ongelmana meillä on ollut, että kampaamossa työskentelevistä henkilöistä vain yksi puhuu englantia, eikä hänkään kovin hyvin ja muut eivät oikeastaan yhtään. Mutta onneksi meidän kanssa töissä on nyt aluksi ollut yksi talon työntekijä tulkkaamassa meitä.
Täällä tehdään paljon haudehoidon tapaisia käsittelyitä, mutta kun kysymme että mitä he tekevät tai mitä tuotetta he käyttävät niin meille vastataan vaan että kemikaalia, eikä saada mitään muuta vastausta.

Me ei olla päästy vielä tekemään paljoakaan. Ollaan yritetty opetella tekemään tiukkoja pikkulettejä, joihin tarvitsemme kyllä harjoitusta ja sitten vain seurailtu letitystä, lisäkkeiden laittoa ja muutenkin työskentelyä. Yhtenä päivänä aloimme tekemään Minna harjoituspäähän muodonmuutosta, kun aloimme ompelemaan siihen lisäkkeitä.

Täällä on tapana ettei ole kiire mihinkään ja sen huomaa töissäkin. Työntekijät vain istuskelevat sohvalla ja välillä ottavat pieniä torkkuja ja kun asiakas tulee sisään ei ole mitään kiirettä mennä palvelemaan häntä. Vähän on eri meininki kun Suomessa.

Maiju

Safari

 MAMBO!

Tässä postauksessa en paljon laita tekstiä, enemminkin kuvia, koska ne kertovat enemmän kuin sanat. Olimme siis safarilla kaksi päivää ja yhden yön. Olimme ensin savannilla ja sitten yövyimme jonkin kukkulan päällä ja sieltä aamulla laskeuduimme viidakko safarille.

Ei oikein tiennyt mitä olisi odottanut reissulta ja kun on ollut täällä on ollut niin vähän aikaa, ettei tajua vielä että on edes täällä.

Nähtiin juurikin niitä eläimiä mitä avara luonto on meille näyttänyt.

Eniten pääsi näkemään seeproja ja knuita. Nämä lajit kulkivat aika paljon yhdessä ja isoissa laumoissa. Leijonia näimme kolme. Yhden nuoren uroksen ja kaksi naarasta. Yksi naaras oli juuri saanut metsästettyä itselleen ruokaa ja katsottiin kun se söi. Toinen nähtiin ihan auton vieressä. Lepposen oloisia otuksia autosta katsottaessa.

Savannilla kirahvit olivat selkeästi pienempiä, kuin viidakko alueella.

Norsuja oli myös paljon ja viidakossa niitä oli paljon niin, että päästiin ihan lähelle. Uros norsut olivat isoja ja oleilivat yksin ja naaraat kulkivat laumoissa.

Täällä kaikki on niin ihmeellistä ja erilaista kuin Suomessa. Ja vielä ei kyllä tajua, että on edes täällä. Tuntuu vähän unenomaiselta kaikki. 

Naarasleijona ohitti meidät aivan meidän auton vierestä ja käveli pois.

Ensimmäisiä näkymiä safarilta. Seeprat juomassa ja apinat sukimassa toisiaan.

Seeprat eivät häiriintyneet meidän läsnäolosta. Näimme raitapaitoja paljon safarin aikana.

Norsun pääkallo.

Paviaaneja saimme nähdä paljon. Hauskoja otuksia ja haisevia.

Norsujaa!

Pääsimme aivan lähelle norsuja.

 Kävimme maasasi heimon luona vierailemassa. Tuntui kyllä, että kaikki oli tekemällä tehtyä, sillä he pitivät niin sujuvia myyntipuheita ja minäkin menin ostamaan todella kalliilla pari hassua tavaraa. Savi/kakkamajat olivat juuri niin kamalia kuin oletinkin. "Sängyt" missä he nukkuivat olivat kovat ja hyvä että metrin suuntaansa. He asuivat myös paikassa missä oli todella kuuma. Keskellä polttavaa hiekkaa ja auringon paahdetta. Maijukin poltti selkänsä.
Aluksi he esittivät meille tanssin ja laulun joka nauratti todella paljon. He pitivät hassuja ääniä ja tanssivat omituisesti. Tekivät vuorotellen korkeita hyppyjä tasajaloin ja pitivät omituisia ääniä. Mekin päästiin vähän hytkymään.

Yövyimme safarien välisen yön teltoissa kukkulalla. Illalla kuulimme, että tytöt olivat nähneet ison valkoisen hämähäkin ja lähdimme etsimään pimeässä hämähäkkejä Maijun kanssa. Meidän avuksi tuli mies, jonka kanssa sitten tökittiin lehti- ja kivikasoja otsalampun valossa. Emme löytäneet mitään, mutta etsinnät lopetettua löysimme kaksi skorpionia.  Mies joka oli töissä sielä kertoi vasta sen jälkeen, että meitä olisi voinut pistää käärme tai skorppari. Häntä oli joskus pistäny skorpioni ja hän oli puoliksi halvaantunut joskus.
Tämän jälkeen hipsimme vähän peloissamme telttaan nukkumaan. Minä sain nukuttua yön todella hyvin, mutta Maiju sanoi, että oli ollut hieman viileää ja levotonta ja oli nähnyt omituisia unia.

Teltat missä yövyimme.

Palasimme kotiin väsyneinä ja ruoan syötyämme ja suihkussa käytyämme päätettiin mennä suoraan nukkumaan. 

Vielä ei ole työpaikalta mitään kerrottavaa, sillä emme ole päässeet vielä käymään sielä. Nyt on ollut presidentin vaalit, eikä ole turvallista liikku kaupungilla lähipäivinä. Lisäillään siis blogitekstiä sitä mukaa kun netti toimii ja on aikaa.

Minna

Perjantai

Meillä on ollut usean päivän netti pois ja kaikilla on mennyt hermot siihen ettei saa tehtyä koulutehtäviä ja me Maijun kanssa ei olla saatu tehtyä blogia, eikä julkastua kuvia nettiin. Eli viikko on mennyt niinsanotusti pimennossa, eikä kukaan tiedä kotona miten täällä menee. Mutta täällä menee ihan hyvin, jos ei koti-ikävää ja pieniä vatsanvääntöjä lasketa....

Käytiin perjantaina Raun päiväkodilla katsomassa lapsia ja mua itketti ennenkuin päästiin edes sisälle. Ne lapset oli niin ihania. Kaikista eniten hämmästtytti, että he osasivat niin paljon Suomalaisia lauluja. Mutta siitä huomasi, että heidän luonaan käy paljon Suomalaisia ja he saavat paljon avustuksia ja huomiota. Heillä on muihin päiväkoteihin nähden todella hyvät olot, vaikka suomalaisen silmiin kaikki saattaa näyttää kamalan köyhältä ja pahalta.

Perjantaina poikkesimme myös lasten vankilalle. Vankilassa ei ollut tällä hetkellä, kuin 8 poikaa/nuorta. He olivat suurimmaksi osaksi 16-17 vuotiaita, mutta oli siellä myös muutama nuorempikin. Oletin pahempaa, mutta olot heillä olikin paljon paremmat mitä ajatteli. Osa heistä asui kadulla ennen vankilaa ja vankilalla heillä on katto päänpäällä ja joka päivä ruoka. He kaikki olivat hyväkäytöksisiä ja iloisia.

Sieltä ei saanut ottaa kuvia missä esiintyy kukaan heistä tai ei saanut ottaa piirustuksista kuvia missä voi vahingossa esiintyä heidän nimensä, joten jätin kaikki kuvat sieltä ottamatta. Siellä oli koko ajan hieman paha olla ja ahdistunut olin koko päivän kun tuli niin paljon asioita ja juttuja lyhyessä ajassa ja kaikkea ei saa sisäistettyä ja ymmärrettyä niin nopeasti. En ole vielä tottunut tähän miesmäärään täällä ja siihen miten ihmiset tulevat lähelle ja juttelevat ventovieraalle. Itse aina säikähtää kun täällä joku tulee puhumaan, kun suomalaisessa kulttuurissa se ei ole tapana.

Vankilan jälkeen kävimme vielä kaupassa nakumatissa, isossa marketissa ja sieltä lähti viinitönkkä mukaan, että pystyisi raskaan päivän jälkeen vähän rentoutua.

Illalla rentouduttiinkin vähän paremmin eli laittauduimme ja lähdimme ulkoilma baariin. Meitä oli varmaan 13 henkeä ja mahdutettiin itsemme yhteen ja samaan taxiin. Täällä kun voi tehdä melkein mitä vaan liikenteessä ja se tuntuu todella hurjalta. 

Ulkoilmabaari oli kyllä todella kiva ja oli hassua, että pöytiä oli sielä täällä nurmikolla. Musiikki oli aikalailla samaa mitä Suomenkin baareissa. Muutamia paikallisia hittejäkin kuultiin. Maiju ei uskaltautunut tanssilattialle ja lähti aikaisemmin nukkumaan Leenan kanssa, koska meillä aamulla lähtö safarille. Minä itse olin kaiketi kolmeen asti aamulla tanssimassa ja oli kyllä raskas herätys aamulla. Olin hieman kiukkuinen, kun lähdettiin.

Juomat olivat halpoja  ja drinkit isoja. Puolen litran juoman sai muutamalla eurolla ja ne olivat tosi hyviä. Negatiivinen asia omasta mielestä on se, että jos menet tanssimaan on kaikki ympärillä ja haluavat tanssia ja täällä miehet ei halua tanssia niinkuin Suomessa. He haluavat todella iholle ja eivät ymmärrä kun sanoo ei kiitos. Pitää olla tosi töykeä, että menee perille ja mä olen vähän liian kiltti, että osaan sanoa tosi äkäisesti. Pakenin pitkin tanssilattiaa seuraavaan paikkaan aina kun joku tuli liian lähelle. Yksi heistä kertoi haluavansa olla mun poikaystävä ja saada paikan sydämestä. Kerroin, että minulla on mies Suomessa ja kaikkea, mutta hän vain yritti että minä voin olla sun mies täällä Tansaniassa. Kertoi, että on Tansanian parhaita golffareita ja voi opettaa minulle golffia ja muuta mukavaa. Pääsin kumminkin eroon hänestä, että vain törkeästi lähdin. Täällä ei vain ymmärretä ei sanaa. Saatiin kyyti baarilta pois hauskalla safari autolla ja  tytöt avasivat katon ja nauttivat illan viileästä tuulesta. Kotiin päästyä suoraan sänkyyn, että pari tuntia sai unta ennen lähtöä kohti luonnonpuistoa ja safaria.

Minna