Meillä on ollut usean päivän netti pois ja kaikilla on
mennyt hermot siihen ettei saa tehtyä koulutehtäviä ja me Maijun kanssa ei olla
saatu tehtyä blogia, eikä julkastua kuvia nettiin. Eli viikko on mennyt
niinsanotusti pimennossa, eikä kukaan tiedä kotona miten täällä menee. Mutta
täällä menee ihan hyvin, jos ei koti-ikävää ja pieniä vatsanvääntöjä
lasketa....
Käytiin perjantaina Raun päiväkodilla katsomassa lapsia ja
mua itketti ennenkuin päästiin edes sisälle. Ne lapset oli niin ihania.
Kaikista eniten hämmästtytti, että he osasivat niin paljon Suomalaisia lauluja.
Mutta siitä huomasi, että heidän luonaan käy paljon Suomalaisia ja he saavat
paljon avustuksia ja huomiota. Heillä on muihin päiväkoteihin nähden todella
hyvät olot, vaikka suomalaisen silmiin kaikki saattaa näyttää kamalan köyhältä
ja pahalta.
Perjantaina poikkesimme myös lasten vankilalle. Vankilassa
ei ollut tällä hetkellä, kuin 8 poikaa/nuorta. He olivat suurimmaksi osaksi
16-17 vuotiaita, mutta oli siellä myös muutama nuorempikin. Oletin pahempaa,
mutta olot heillä olikin paljon paremmat mitä ajatteli. Osa heistä asui kadulla
ennen vankilaa ja vankilalla heillä on katto päänpäällä ja joka päivä ruoka. He
kaikki olivat hyväkäytöksisiä ja iloisia.
Sieltä ei saanut ottaa kuvia missä esiintyy kukaan heistä
tai ei saanut ottaa piirustuksista kuvia missä voi vahingossa esiintyä heidän
nimensä, joten jätin kaikki kuvat sieltä ottamatta. Siellä oli koko ajan hieman
paha olla ja ahdistunut olin koko päivän kun tuli niin paljon asioita ja juttuja
lyhyessä ajassa ja kaikkea ei saa sisäistettyä ja ymmärrettyä niin nopeasti. En
ole vielä tottunut tähän miesmäärään täällä ja siihen miten ihmiset tulevat
lähelle ja juttelevat ventovieraalle. Itse aina säikähtää kun täällä joku tulee
puhumaan, kun suomalaisessa kulttuurissa se ei ole tapana.
Vankilan jälkeen kävimme vielä kaupassa nakumatissa, isossa
marketissa ja sieltä lähti viinitönkkä mukaan, että pystyisi raskaan päivän
jälkeen vähän rentoutua.
Illalla rentouduttiinkin vähän paremmin eli laittauduimme ja
lähdimme ulkoilma baariin. Meitä oli varmaan 13 henkeä ja mahdutettiin itsemme
yhteen ja samaan taxiin. Täällä kun voi tehdä melkein mitä vaan liikenteessä ja
se tuntuu todella hurjalta.
Ulkoilmabaari oli kyllä todella kiva ja oli hassua, että pöytiä
oli sielä täällä nurmikolla. Musiikki oli aikalailla samaa mitä Suomenkin
baareissa. Muutamia paikallisia hittejäkin kuultiin. Maiju ei uskaltautunut
tanssilattialle ja lähti aikaisemmin nukkumaan Leenan kanssa, koska meillä
aamulla lähtö safarille. Minä itse olin kaiketi kolmeen asti aamulla
tanssimassa ja oli kyllä raskas herätys aamulla. Olin hieman kiukkuinen, kun
lähdettiin.
Juomat olivat halpoja
ja drinkit isoja. Puolen litran juoman sai muutamalla eurolla ja ne
olivat tosi hyviä. Negatiivinen asia omasta mielestä on se, että jos menet
tanssimaan on kaikki ympärillä ja haluavat tanssia ja täällä miehet ei halua
tanssia niinkuin Suomessa. He haluavat todella iholle ja eivät ymmärrä kun
sanoo ei kiitos. Pitää olla tosi töykeä, että menee perille ja mä olen vähän
liian kiltti, että osaan sanoa tosi äkäisesti. Pakenin pitkin tanssilattiaa
seuraavaan paikkaan aina kun joku tuli liian lähelle. Yksi heistä kertoi
haluavansa olla mun poikaystävä ja saada paikan sydämestä. Kerroin, että
minulla on mies Suomessa ja kaikkea, mutta hän vain yritti että minä voin olla
sun mies täällä Tansaniassa. Kertoi, että on Tansanian parhaita golffareita ja
voi opettaa minulle golffia ja muuta mukavaa. Pääsin kumminkin eroon hänestä,
että vain törkeästi lähdin. Täällä ei vain ymmärretä ei sanaa. Saatiin kyyti
baarilta pois hauskalla safari autolla ja
tytöt avasivat katon ja nauttivat illan viileästä tuulesta. Kotiin
päästyä suoraan sänkyyn, että pari tuntia sai unta ennen lähtöä kohti
luonnonpuistoa ja safaria.
Minna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti